Aatamin ja Eevan perilliset juurillaan

Lauri Jääskeläinen ehdotti kevättalvella 2015 minulle ja Jouko Salmelalle, että olisi kovin mukava tavata esivanhempiemme Adam Jääskeläisen ja Eva Hollenderin (molemmat syntyneet vuonna 1794) perillisiä yhteisellä retkellä Pohjois-Savossa, suvun juurevissa maisemissa. Niinpä päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen. Lauri otti seudut ja ihmiset tuntevana heti piällysmiehen ohjakset käsiinsä. Kohta alkoikin puhelin piristä monessa paikassa ja jutun aiheista ja tapaamisista sovittiin. Ennen pitkää sähköposti toi halukkaille lähtijöille Laurin laatiman tarkan matkasuunnitelman. Reissun ajankohdaksi sovittiin heinäkuun viimeinen päivä, Helenan päivä, perjantai.

Odotettu juurillemme paluu alkoi Matin ja Liisan tuvalta Lapinlahdelta. Sinne varhaiselle aamupalalle kokoontui toistakymmentä aamuvirkkua suvustaan kiinnostunutta. Kahvien ja innokkaan rupattelun jälkeen matkattiin Pertti Jääskeläisen kotiin, Onkiveden rannalla sijaitsevaan Mäntyniemen komeaan taloon (Pajujärvi 10 Mäntyniemi). Pertti esitteli matkalaisille sukuaan ja tilansa historiaa. Tilan isäntä Pertti on Aatamin ja Eevan Jahvetti-pojan jälkeläisiä. Korkealta pihalta katseltiin laajojen peltojen takana olevaa karsikkomäntyä, kuultiin juttuja Onkiveden suurista kalasaaliista ja päästiin Pertin tarinoiden mukana eläytymään jopa Suomen sodan aikaisiin tapahtumiin. Ne olivatkin mielenkiintoisia ja niin taitavasti kerrottuja, että ihan on tehtävä uusi reissu Mäntyniemeen ja kirjoitettava Pertin muistamat jutut tarkemmin talteen.

Mäntyniemestä matkattiin entiseen Pajujärven kestikievariin. Paikka on vanhalta numeroltaan Pajujärvi 4 Mykkälä ja siinä on asunut esiäitimme Eeva Jääskeläinen s. Hollender poikineen marraskuusta 1846 vuoteen 1873 eli kuolemaansa asti. Hänen puolisonsa, esi-isämme Aatami, oli kuollut huhtikuussa 1845 Maaningan Hamulassa. Jääskeläiset pitivät 1800-luvulla rakennettua kievaria vuoteen 1902 asti, jolloin tila myytiin Kymmene Aktie Bolag -nimiselle osakeyhtiölle. Vuodesta 1997 kievarin paikan ovat omistaneet Irene Jääskeläinen, hänen puolisonsa Jorma Ahonen sekä Irenen tytär Annika Aalto. Pariskunta on remontoinut talosta itselleen viihtyisän ja historiaa huokuvan asunnon. Remontointia pitkitti suojelupäätös vuodelta 1994. Osa ulkorakennuksista jouduttiin purkamaan huonon kunnon takia, osa myytiin hirsinä muualle. Loistonsa päivinä vanhan kievarin päärakennus on ollut huomattavasti pitempi: sen toisesta päästä on purettu sadan neliön tupa ja toisesta päästä sitäkin enemmän huonetiloja. Kievarin paikka tunnetaan nykyään Kauppilana. Nimi tulee 1900-luvulla tilan omistaneesta jääkärikapteeni Kosti Kauppisesta.

Seuraava käyntikohde oli entinen ratsukievari Mikkolanniemi, numeroltaan Pajujärvi 11. Paikka on toiminut 1900-luvulla myös Valion Kievarina. Heikki Adaminpoika Jääskeläinen ja hänen puolisonsa Maria s. Martikainen ovat asuneet Mikkolanniemessä vuodesta 1888 ainakin vuoteen 1900. Heikki näyttäisi rippikirjojen mukaan omistaneen tilan jo muutamia vuosia ennen sinne muuttoa, sitä ennen tilan ovat omistaneet Marian suvun Martikaiset ja Ruotsalaiset. Tilan päätalo on rakennettu vuonna 1793. Sitä on myöhemmin uudistettu vanhaa säästäen ja kunnioittaen. Myös pihan aittarivi on ikivanha, mutta tavattoman hyvin aikaa ja pohjoisen puhureita uhmannut. Aitat toimivat kesäisin vielä entiseen tapaan talon nuorison mieluisina nukkumapaikkoina. Harvinainen ja muhkea kuusikuja järven rannasta pihaan sai matkaajat ihastelemaan paikan historiaa ja luonnon jylhää kauneutta. Mikkolanniemen nykyinen isäntäpari on Seppo ja Mari Lyyra.

Väärnin pappilan valoisassa salissa ruokailtiin. Ruokailun jälkeen pappilan emäntä Minna Kettunen kertoili paikan historiasta ja pappien arkisesta elämästä. Väärnin pappila on rakennettu vuonna 1839. Se on tullut tunnetuksi erityisesti Juhani Ahon synnyinkotina. Juhani Aho (Johannes Brofeldt) syntyi vuonna 1861. Hänen isänsä H.G. Theodor Brofeldt toimi Lapinlahden kappalaisen Klaes Weisellin apulaisena vuosina 1859-1865. Brofeldteille oli rakennettu Väärnin kartanolle erityinen asuinrakennus. Väärnin pappila, sen ihmiset ja pappilassa kävijät ovat siirtyneet moniin Juhani Ahon tarinoihin ja kertomuksiin. Juhani Aho on joskus sanonut, että hän matkusti junissa kolmannessa luokassa siksi, että sai siellä nähdä ja jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka häntä kiinnostivat. Lapsuudessaan Juhani oli saanut tavata mm. Väärnin pappilassa juuri niitä tavallisia ja aitoja kansan ihmisiä, jotka hänen kynästään niin usein eläviksi piirtyivät. Ehkäpä jokunen Lapinlahden Jääskeläinenkin Juhani Ahon kirjojen hahmoksi siirtyi.

Seuraavaksi matkattiin Väisälänmäen kylän Kittolanniemeen, jonka 1700-luvulta peräisin olevassa savutuvassa tehtiin päätös Jääskeläisen sukuseuran perustamisesta 4.7.1948. Vieraat otti silloin vastaan tilan nuori isäntä Otto Jääskeläinen. Nyt meitä oli vastassa tilan seuraava nuori isäntä, Oton poika Jussi Jääskeläinen. Korkealla ja avaralla mäellä sijaitseva uusi, komea talo ja tilavat, huolella hoidetut talousrakennukset sekä laajat peltoaukeat kertoivat tilan isäntien uutterasta työstä useiden sukupolvien ajalta. Tarkalla korvalla kuuntelimme, kun Jussi kertoili isänsä Oton muistiin merkitsemiä mielenkiintoisia tarinoita paikan historiasta ja sukunsa ihmisten kohtaloista. Saimme Jussin opastuksella tutustua myös vanhojen aittojen kätköissä oleviin maatalouden tarvekaluihin, pihapiirin toimia tarkkailevaan ruokakelloon, karsikkopetäjän kappaleeseen, Väisästen suvun karsikkolautaan ja moneen muuhun mieltä kiehtovaan esineeseen.

Viimeiselle kohteellemme Väisälänmäelle nousi jo vähemmän väkeämme. Mäen juurella nököttävällä Karjamaja -kahvilalla olimme hyvästelleet suuren osan joukostamme ja luvanneet pitää yhteyttä vastakin. Polku näkötornille oli syvään uurtunut, ahot polun vierellä karjan laiduntamat ja ylempänä rinteellä tuikkivat tummasilmäiset mustikat sateen kastelemien varpujen joukosta. Kuvia Eero Järnefeldin ja Pekka ja Antti Halosen tauluista oli koottu ryhmiksi kulkijoiden katseltavaksi. Laavulla tuoksuivat nuotiopuut ja ilmassa leijaili häipyvä kahvin porojen tuoksu. Mutta ylhäällä tornissa aukeni pohjoisen Savon komea kirjo: järvet, salmet, lahdet, metsät, pellot ja niityt. Mäet kohosivat nyppylöinä kuin lasten tekemät hiekkakasat. Rakennusten lasit ja kirkontorni kiiltelivät auringossa. Koko maailma kylpi valossa, taivas oli sininen ja tuuli leyhytti kevyesti tukkaa. Olo oli monessa mielessä ainutkertainen. Olin tullut yhden sukuni juurilta toisille vankoille juurille. Sieluni silmillä näin alhaalla päivän puolen rinteellä Väisäsen miehiä kaskeaan kaatamassa. Siinä puursivat piikkopaitaiset Pekka, Paavo ja Tahvo - äitini puolen esi-isät, Väisälänmäen ensimmäiset asukkaat.

Kiitokset kaikille matkalle osallistujalle! Kiitokset tutustumispaikkojemme isännille ja emännille opastuksesta, tarinoista ja tarjoilusta! Erityiskiitokset Otto Jääskeläiselle, joka soitti kohta retkemme jälkeen ja sain keskustella hänen kanssaan monista suvun asioista! Toivon hänelle runsaasti voimia omaishoitajan työssä. Toivottavasti Otto jaksaa toimittaa muistelmansa jälkipolvien luettavaksi - hänen tietonsa kun ovat tavattoman arvokkaat ja ainutlaatuiset.

Kaija Kainulainen